29. loka, 2017

Kun pahin painajainen on yht'äkkiä ohi

Kirjoittaminen on mun henkireikä. Ollut aina, ja varmaan tulee olemaankin. Ihan sama missä keho on kulkenut, jos sisällä on asunut pelko. Kaiken menettämisen pelko, tai kaiken saavuttamisen toivo ja pelko yhteenkietoutuneina. Mikä ne erottaa? Vastaus, ei oikein mikään. Elämän kulutus olisi ehkä lähinnä totuutta. Kun toinen väistyy, toiselle jää vain enemmän Tilaa! Ja, sitten se joskus katoaa kokonaan jonnekin! Ja tulee vielä tilaa enemmän jollekin paremmalle. 

Tai, kun kyllästyy totaalisesti johonkin jo tarttuneeseen tunteeseen, oloon, paikkaan, tilaan, ja sitten haluaa tilalle muutoksen. Siitähän tässä kaikessa taitaakin olla vain kyse. Kasvamisesta pois johonkin uuteen, ja sieltä taas eteenpäin. Niin. Kuka tietää? 

Tai, kun rakastaa olla yksin niin paljon, ettei rakastakaan enää mitään muuta, ja luulee, että se on tai olisi ratkaisu, mutta ei olekaan, ja oivalluskin muuttuu ensin peloksi. Ja pelko alkaa hallitsemaan koko ajatusmaailmaa peilaten sitä kaikkeen. Pelko pienenee vain rakkaudella. Antaa luvan rakastaa kaikkea mitä ennen pelkäsi! Ihan kaikkea. Rakkautta on niin monen tahoista. On tiheää ja sakeaa, sokeaa, kaiken nielevää, ahdasta, vapauttavaa ja rajoittavaa, sekä puhdasta. Puhdas rakkaus on aitoa. Se asuu sisällämme ja odottaa vain oikeaa hetkeä vallatakseen sydämmemme ja päämme, sekä sen jälkeen nielaisee meidät valloittamaan koko universumin hymyilevin sätein! Koska, me kaikki ja meissä kaikissa asuu aina se meidän oma universaalinen hymy joka on kyllä oikeasti aina olemassa, mutta jokin muu on imaissut siihen päälle niin monikerroksisia tilanteita päällekkäin, että sen esiin saaminen on kyllä aika ajoin kovaakin työtä. 

Mielemme on mestari piirtämään vaikka mitä kuvia, mitä Luulemme tahtovamme. Miten erotat nuo luulot sitten todellisuudesta? Helposti. Opettele ns riisumaan mielesi. Riisu kerros kerrokselta. Tunnusta myös itsellesi omat kuvitelmasi. Ja, sitten ehkäpä se tärkein; HYVÄKSY. Hyväksy SE hetki. Se tilanne juuri siinä. Katso mitä tunnet, mitä näet. Pysy siinä se hetki, kunnes opit sen. Siihen voit aina sen jälkeen palata. Kuin nollaisit itsesi. Ja voimaannut. Salli. Hyväksy. Antaudu. Siihen hyvään joka on sillä hetkellä läsnä. Siitä se kasvaa aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Muista kannustaa ja kehua itseäsi! Se on tärkeää. ❤🍀🍀🍀

Huomenna hieman kevyempää tarinaa! Tästä tulikin aika diippiä. Mutta, se on tarkoituskin, koska muuten ei voi olla kevyttä. Kumpaakin tarvitaan. 

Kiitos! 🐳