13. marras, 2017

Kiittämisen taito 💜

Rakkauden rajat.

Kiittämällä! 

Varsinkin meidän osa nuorista voi tänäpäivänä todella huonosti henkisesti. Voimme kysyä miksi? Ja, miksi varsinkin suomessa ja suomalaisilla on vahvasti vallalla käsitys, että täällä on jotenkin Oikein pärjätä yksin??! Että sitten oot hyvä ja vahva?! Että silloin saat jonkin mitalin, kun olet stressannut vatsasi ja elämäsi solmuun? Vastaus tähän-kin on liiankin helppo. Monet aikuiset menevät sieltä mistä se aita on matalin. Valitettavasti. Sitten luullaan että kyllä asiat selviää?! Eikä aina aikuisetkaan jaksa. Sekin on aivan luonnollista. Mutta, apua kannattaa pyytää. Ehkäpä siinä lähellä onkin joku sellainen joka osaa jakaa ne arjen taakat. Kaksin tai kolmisin kaikki on keveämpää! Vai mitä? Lapset, nuoret, jopa aikuiset, me tarvitsemme rajoja. Ne kuuluu oppia täällä. Ne Luovat sen turvallisuuden, joiden rajoissa nuorikin saa kasvaa omaksi ihanaksi itsekseen ja nauttia sen suomasta turvallisuuden tunteesta täysin sydämin. Suurin taakka, jonka lapselleen voi sälyttää, on se että hän Joutuu päättäämään asioista, jotka Aikuisen kuuluu tehdä. Eihän nuori tee sellaisia päätöksiä, jotka oikeassa elämässä meidän isojen pitää tehdä! Se on hirveä taakka nuorelle. Ja, kuitenkin hän haluaa tehdä parhaansa. Silloin hän on liian isojen asioiden äärellä liian yksin. Sehän on vain surullista.Ja, tämähän on ihan itsestäänselvää. Mutta, siltikään ei kyllä kaikille. Liikaa Selitellään! Selitetään kiirettä, selitetään työtä.. likaa selityksiä. Ja, näille hukassa oleville aikuisillekaan ei oltu aikoinaan vaan kerrottu, tai opetettu miten pärjätä. Ei voida syyttää ketään. Ei. Aina voi vain yrittää muuttaa omaa malliaan paremmaksi minäksi. Silloin voi oppia vaikka mitä. 

Kun rajat kerrotaan ja puhutaan, että juuri ne ovat sitä suurinta välittämistä ja rakkautta, jokainen nuori, lapsi, teini, etc oivaltaa tuon ison merkityksen. Jo sanomalla nämä älyttömän yksinkertaiset sanat, saadaan yhteys joka kantaa aina ♡

Asiat eivät ole aina suinkaan helppoja. Ja, se kultainen asenne ratkaisee tässä. Ei niiden asioiden pidäkään olla. Ne vain OVAT. Antaa niiden olla, ja keskityttäisiin ennemmin puhumaan hyvin ja kannustamalla ja osallistumalla! Keskitytään ihmisiin ja siihen hetkeen. Mennyt on aina mennyttä. Edessä on vain tuleva ja sen voi rakentaa joka hetki uudelleen! Tartu siihen! 

Kiitos!! Tuo ihana, kultainen Sana: Kiitos ♡♡♡ Kun sen oikeasti sanoo aidolla sydämmellä, se antaa niin valtavan ilon toiselle, mutta ennenkaikkea itsellesi. Ja vain sen ääneen sanominen auttaa monesta kiperästäkin tunteesta ulos! Kokeile. Ilman konkreettista kokeilua et voi tietää. Nuorille ja lapsille tämä olisi liiankin helppo opettaa! Se on iso iso kantava voima ihmiselle. Se on.

Ja, nyt tullaankin asiaan. Kuinka haluan Kiittää teitä, mun ihanimmat asiakkaat ikinä!! On ollut aivan käsittämättömän ihanaa ollut tavata ja tutustua! En sanoin pysty kuvailemaan teitä, jotka olette itsessänne olleet viisaita, herkkiä, niin oikeassa! Te olette kultaa ☆ Suurin kiitos, kiitos, kiitos!!! Olette kaiken sen hyvän ansainneet joita toivotte! Olen siinä teidän kanssanne mukana! KIITOS.


Kiitän myös poikaani. Hän on minun kaikki ♡ Opetin sen hänelle minkä koin oikeaksi. Virheitä tein, mutta koskaan ei käynyt mielessäkään että mikään; työni, raha, etc materia olisi mennyt hänen ohitseen. Toimin kuten vaistoni ohjasi. Virheiden jälkeen puhuimme. Tiesin, että se on se tärkein minkä saan hänelle opettaa. Se on kantanut tähän pöivään asti. Saamme olla ja pitääkin olla asioista eri mieltä!! Tottakai. Eihän täällä muuten oisi mitään järkeä? Kasvatin lapseni yksin. Olen hänestä äärettömän ylpeä. Ulkopuolinen menestyminen ei ole koskaan ollut mulle mikään arvo!! Ihminen itse on se arvokkain. Aina! Miten kohtelet ja puhut toiselle!? Mutta, miten kohtelet itseäsi? Siinäpä jokainen saa pysähtyä ja sanoa sen ja sanat itselleen, mitä kertoo mielelleen itsestään. Rakastaako, inhoaako, vihaako, selittelee asioita, vai vain hyväksyy ja rakastaa. Se on ainoa joka todellisuudessa tuo Ilon silmiin ja sydämen kautta sieluun asti! Sen opetin lapselleni. Ja, jonakin päivänä hän opettaa sen omilleen. Tähän väliin mahtuukin sitten ihan kokonainen Elämä! 

Kiitän myös "opettajiani". Halusin maailman parhaaksi näkijäksi vuonna 2011 ja sen sain. Halusin maailman parhaat opettajat, ja nekin mä sain. Kannattaa olla tarkka mitä Haluaa!! Olin itse se opettajani. Polulleni tuotiin myös henkilöt: Heini Juurikka. Kaija Juurikkala. Anna-Liisa Nuutinen. Karim Kinani. Pirjo Kainu. Tuula Kalilainen. Sekä monet, monet muut lähipiiristäni. Erityiskiitos heille, koska paras oppi oppia itsestään on katsoa peiliin. Kiitos. 

Hakuan myös kiittää minua. Olen ison, ison kiitoksen velkaa itselleni. Teen sen tässä. Nyt. Miten jaksoin uskoa silloinkin kun ketään muuta ei vuosien aikana ollut tukemassa. Silti yritin ja jaksoin tukea aina muita. En tosin aina kovin mallikelpoisesti, mutta ihme on että niillä voimilla yleensä edes selvittiin. Ihmettelen sitä joka päivä. Jaksoin uskoa ihmeeseen. Uskoin että tällä kaikella on oltava alku ja loppu, ja jokin suuri tarkoitus. Kun yksi sekunti tuntuu todellisuudessa tuhatvuotiselta pimeältä eikä ole mitään toivoa, tämä kiitos on ihme. Nyt kiitän niistä ihan kaikesta mitä koin ja menneet on taputeltu, sekä kiitän kehoani, joka tässä alkaa toipuilla pitkästä stressistä ja kolhuista. Ja, koska tiedän, etten ole kokemuksineni yksin. En toivo sellaista kenellekään! Ehkä, ehkäpä juuri siksi olen saanut tämän lahjani huikeaan osaamiseeni auttaa konkreettisesti muita. Olen näkijä. Enkä mikään ihan tavallinen näkijä! Olen MestariNäkijä ☆