18. marras, 2017

Muistatteko sen puhtaan ilon, jota joskus koki lapsena?

Muistatteko? 

Minä en enää muistanut sen jälkeen kun 8 vuotiaana olin rajussa auto-hirvikolarissa. Muistan miltä tuntui kun Ei muista. Sen jälkeen koulussa oli hirveää yrittää muistaa. Pahinta oli kun en tajunnut puhua tästä kenellekkään? Olisin edes koululääkärille tajunnut kertoa! Mun lapsen elämä loppui sinne, metsään autonromun ja palaneen käryn keskelle, jonka haistan vieläkin. Muistan myös tulikuumat tuulilasin sirpaleet kasvoillani. Muistan. Tuon kaiken mä muistan. Ja, tokihan olin tietyllä tavalla onnellinen ja iloinen, mutta en aidosti. Nyt tunnustan kyllä, että poikani ja ns lasten kanssa on ollut hauskaa, sekä toki muitakin pieniä hetkiä, ettei synny ihan väärää kuvaa kuitenkaan. Tämä teksti syntyi vain pintaraapaisusta tähän ajankuvaan sopivana. Mutta se että olen isosti voinut sisäisesti huonosti, ei ole valhetta. Se ei ole sitä täällä koskaan kenellekkään. Se kannattaa muistaa. Se kertoo Aina jostain jota kannattaa kuunnella. Muita syyttämällä et vahvistu. Eikä oikeassa oleminen ole aina vastaus ♡

Alitajuisesti olen tuntenut, että koko mun tämänhetkisen elämäni aikana mun tunteita, tuntemuksia, rehellisyyttä on pilkattu, naurettu, poljettu maahan. Ihan aina ja kaikki. Eikö olekin hurjaa? Yritin muuttaa itseäni moneen kertaan muottiin tai kehyksiin sopivaksi!! Ihan aikuisten oikeasti! Mä halusin aina olla joku MUU!! 


Ei ollut terve itsekuva ei. Aika vääntynyt, ja vino. Kieroon kasvanut ja sallittu kasvaa. Ei lapsi yksin vinoon mene! Olisiko jo AIKA meidän kaikkien ottaa lusikka kauniisiin käsiimme, ja ajatella tulevia lapsia ja nuoria. Mä mokailin kunnolla, ja lupaan itselleni että SAAN MOKAILLA jatkossakin. Helpottavaa olla vain ihminen. Mutta, mä teen sen REHELLISESTI JA AVOIMIN KORTEIN. Rakkaudella. Myös eniten itseäni kohtaan. Miksi täällä tuomitaan jos tekee virheitä? Jos yrittää parhaansa? Haluaa vain tärkeiden ihmisten HYVÄÄ huomiota? Haluaa välillä olla se ns keskipiste? Haluaa nauraa? Olla onnellinen? Miksi siitä tuomitaan ja jopa rangaistaan. Kun hakemalla haetaan sitä huonoa ja paskaa toiselta, kyllä, KYLLÄ sitä löytyy ihan satavarmasti!! Aina. Se on loppumaton suo! Ja, sitä täällä varsinkin rakkaassa suomessa ihan harrastetaan näköjään omaksi ilokseen. Miksi ei haeta hyvää?? Miksi? Kertokaas viisaat tämä? Kun kasvatamme lapsemme jo kieroon, ei siitä hirveän hyvää seuraa? Sama kierre jatkuu ja jatkuu. Ymmärrättekö? Toki on aivan huikean ihania vanhempia! Luojan kiitos, että on! Olen saanut tavakin heitä, ja oppinut siksikin oivaltamaan tämän kaiken. Ja ominaisintahan näille vanhemmille on nyt vain se, että he ovat rehellisiä. Avoimia. Inhimillisiä ja avoimia myös virheidensä kanssa ja puhuvat siitä eivätkä HÄPEÄ NÄYTTÄÄ KUINKA VÄLITTÄVÄT. He osaavat kertoa elämän huonot puolet, mutta myös ne hyvät puolet JOKA asiassa. Niitä hyviä on nittäin takuulla enemmän kuin huonoja.Tässä on kuilu josta voi päästä eroon, jos vain on tahtoa ja jaksaa hieman hellittää ja suorittaa pientä itsetutkiskelua. Ei enempää. Kukaan ei ole, eikä VOI olla täällä missään tapauksessa täydellinen! Täällä tosin vallitsee ihmeellinen, aika sairaalloinenkin kilpailu siitä, kuka on paras missäkin tai kuka täydellisin. Hah. No, en minä ainakaan. Ja, EN herraparatkoon koskaan edes halua! Hirvee taakka tuollainen viitta. No, jokainen voi ajatella loput itse. Tarvitaan todella äärimmäisen lujaa viisautta tajuta tällaiset asiat omassa elämässään. Hurjaa luonnetta ja omaa tahtoa. Joka on hyvää! Lempeyttä sekä uskallusta olla rohkea! 

Mun takuulla suurin kompastuskivi onkin se, että olen ollut ja toki olen jatkossakin, superkiltti! Olen perinyt sen suoraan vanhemmiltani. Samoin heiltä on ihana perintö tässä, että he eivät ole koskaan olleet kateellisia kenellekkään! Kuten ei myöskään veljeni tai minä. Heiltä on tullut paljon hyvää. Siksi kun vaistoan vääränlaista kateutta, joka myrkyttää suhteita ympäriltään, sairastun heti. Oireet ovat olleet moninaisia. Samoin vanhempani ovat olleet liiankin kilttejä ja välillä liian väärille ihmisille. Olen saanut kaikki nämä vuodet sivusta seuraamalla ihmisten ja yritysten ja vallitsevien olosuhteiden kemiaa, ja hitto, että olen oppinut paljon! Monesti mietin, että kuinka paljolta olisikaan voitu välttyä, jos mun sanojani olisi kuunneltu tai no, edes kysytty, saati arvostettu. Olin täysin näkymätön ja olematon. Välillä tuntui että olin se välttämätön paha, joka tänne maailmaan oli tarvittu, että olisi nyt edes joku jota saa syytellä milloin mistäkin. Kaikki nämä tunteet ovat olleet minulle tosia. Ei kenelläkään ole ollut ja tule olemaan oikeutta kiistää tätä. Kuten, ei myös itselläni ole koskaan oikeutta sanoa toisen tunteita vääräksi. Olenkin aina sanonut, että jos teen huonoja tai ilkeitä tekoja ilkeyttäni, siitä pitää sanoa! Se on väärin toisia kohtaan. Mutta, nekin suurimmalta osaltaan ovat olleet itseni puolustamista. Miltä ja keneltä? En enää onneksi muista. Nämä asiat tässä ovat jo toki menneitä ja käsiteltyjä, mutta asiakkaitteni ja tietyn lähipiirin kautta, saan törmätä näihin joka päivä. Tää on vain Elämää ♡ Siksi on hyvä ihan jokaisen oppia ja muistaa, että Hyvää voi Levittää ainoastaan olemalla aidosti hyvä ja tarkoittamalla Hyvää. Ensisijaisesti itselleen olematta väärällä tavalla itsekäs. Olemalla empaattinen ja rohkea, sekä välittämällä saa iloa ympärilleen. 

Sitten täällä myös aina jotenkin haetaan syyllistä? Syyllistä mihin? Omiin heikkouksiin? Omiin tunteisiin kun niitä ei uskalleta tai kehdata myöntää tosiksi? Näin väittaisin. Olen melkoinen ihminen lukemaan toisten energioita. Aina ollut ja koko ajan parempi. Mutta, mä haluan, haluan todella nähdä sen hyvän. Siinä takuulla suurin kuoppani. Vaikka sain niskaani sontaa, mä ymmärsin syyn. Nyt vasta olen tajunnut, että mun pitää sammuttaa tuo ymmärtämisen osanen itsestäni, ja riittää kun tiedän. Tiedän että ymmärrän. Se on suojelu mulle itselleni. Mun ei tarvi enää ymmärtää. Ketään muuta kuin itseäni ja niitä jotka tulevat eteeni ♡

Muistatteko puhtaan, aidon ilon? Hyvä jos muistatte! Niin mäkin olen alkanut nyt muistaa. Hitto se on ollut kaukana. Ehkäpä siellä menneisyyden autonromun ja hirvenkarvojen ja koivujen palasien juuressa. Pyydän sen itselleni kokonaan takaisin! Ollaan kuulkaa ansaittu vain pelkkää hyvää ja iloa ☆☆☆

 Ps. Outo välihuomio 😁

Olen siis myös vuosia, vuosiavuosia kärsinyt valtavasta stressivatsasta, tosin saanut sen Öljyillä pidettyä suht hyvänä! Mutta nyt! Viime parin päivän aikana, oivallettuani tässä erään negatiivisen ison kuvion, joka olikin pyörinyt selkäni takana, (vaistoni ei pettänyt, valitettavasti!) niin, heti kun tajusin että olinkin ollut oikeassa, Mun vatsa lakkasi oireilemasta?!? Siis ihan ihmeellinen juttu! Sitä Ei siis satu enää ♡. Siksi, muistakaa olla itsellenne oikeudenmukaisia ja halatkaa! Pus ♡