20. touko, 2018

Tyttö joka muutti kaiken

Oli vuosi 2012. Vuosi, joka muutti Kaiken!!

Nyt, toukokuun 20 pv, 2018 summa on maksettu. Kuinka iso maksu oli, riippuu siitä, kuka sitä minulta kysyy. Iso. Liian iso. Niin iso, ettei se mahdu mihinkään. Koskaan. Ikinä.

Toukokuu 2012. Pieni tyttö, rakas, valitti kovaa mahakipua. Oksetti. Ei kuitenkaan voinut! Häntä pelotti, mutta mikä, oli arvoitus. Oma vaistoni kertoi, että mikään tavallinen lääke ei nyt tähän hätään oikein tehoa. Kävimme kaikki lääkärit ja kokeet. Mitään ns fyysistä vikaa ei ollut, eikä löytynyt. Olin ymmälläni. Tyttö kipusi joka yö viereeni, ja sanoi että lähelläni olo helpottui aina! Olin iloinen siitä. Samoin oma mieleni rauhoittui ja tunsimme olevamme turvassa.

Kipuilu jatkui muutaman viikon, mutta hyvällä tavalla vaistosin, että se ei ole niin vakavaa. Luotin että se selkiintyy, kunhan aikaa kuluu. Kunnes. Eräänä yönä noin 1kk ensioireista, tyttö hiipi jälleen viereeni ja sanoi, että mun on laitettava käteni hänen vatsalleen. Laitoin, ja heti kuulemma olo helpottui! Ihmettelin. Yhtäkkiä tunsin hurjan kovia kiviä hänen vatsan sisällä!? Kysyin, tunsiko hän ne myös? Vastaus oli myöntävä. Ihmettelimme kumpainenkin tätä tapahtumaa. Suuria kiviä vyöryi eteeni, ja sitten ne hävisivät. Tyttö purskahti sydäntäsärkevään itkuun, jossa mukana helpotusta, surua, sekä kipua. En ehtinyt muutakuin sanoa, että kaikki hyvin nyt. Hän kuitenkin alkoi muistaa, miten oli joskus tullut kivitetyksi, ja menettänyt myös äitinsä sekä isänsä. Vanhemmat voivat tänään myös aivan loistavasti. Episodin jälkeen, joka yhteensä kesti noin 10 Min, tyttö vaipui syvään, helpottavaa uneen hymy kasvoillaan. Olin enemmän kuin ihmeissäni tästä!! Sitten nukuimme molemmat tyytyväisinä siitä, että arvoitus oli ratkaistu.

Synnyin 1965. Olin omanlaiseni, ja aidosti iloinen aina, ja jokaisesta päivästä. 2 vuotiaan minulle kuitenkin tapahtui jotain outoa, ja selittämätöntä, joka osittain vei luontaisen iloni mennessään. Muistan tuon kuin eilisen. Sellaista kun ei voi unohtaa. Siitä alkoi vuosikymmenien opettelun tie. Se kuitenkin on jo ihan oma lukunsa. En ole sitä kertonut kokonaan vielä koskaan. Tuskin sitä edes vielä uskottaisiinkaan. Muutamat, ihan huippuvalonauttajat ovat nähneet pienen osan siitä, mitä olen käynyt läpi. Nyt asiat ovat hyvin. 

Olen aina saanut kokea, varsinkin Suomessa eritoten, että en ole saanut olla oma itseni kokonaan. Monilla on sama olo. En todellakaan ole ainoa. Outoa. Muissa maissa mm Näkijän työ on huikean arvostettua ja heiltä saa suuria apuja. No, Suomessa ei arvosteta! Eikä ole hirveä yllätys. Täällä jopa tätä muut ihmiset häpeävät. Olen mm törmännyt ihan omiin asiakkaisiinkin, jotka häpeävät kertoa, että ovat tilanneet aikoja minulta. Ei ihan positiivisempia energioita, ei. Mutta, en ole antanut periksi. Uskon niin puhtaaseen hyvään ja rakkauteen, sekä oikeudenmukaisuuteen, että nyt jonakin hetkenä asiat muuttuvat lopullisesti. Piste. 

Ja, olenkin varma, että täällä meillä, ihan jokaisella on nykyään tapahtunut jtn selittämätöntä. Osa on aivan harmittomia, jotka menevät ohi itsestään. Osa ei. Sain lahjaksi näkijänkyvyn. En vain tiennyt kuinka valtavan. Nyt 7 vuoden jälkeen, sykli on umpeutunut. Oppini on tässä. Olen saanut suuret avut jotta voin, ja saan auttaa muita.

Tarinani on iso. Todella suuri edes tänne kirjoitettavaksi. Mutta, lupaan yrittää kirjoittaa nyt tänne silloin tällöin jotain valaisevaa, joko työstäni, taikka elämästäni. Kirjoitan aina suoraan, kuten asiat ovat minulle tapahtuneet, tai näytetty. On olemassa maailmoja, osa kauniita, osa ei. Sain niihin jokaiseen avaimet. Minulta voi kysyä mitä tahansa, ja saat vastauksesi. Sinulla on ne aina kaikki mukana! Kuten minullakin.

 

Siunausta teille ihan jokaiselle, ja nautitaan tulevasta kesästä!! ©Mia