26. touko, 2018

Oma Tähti-ääni

*lupa saatu.

 

Kuulin hänestä ensimmäisen kerran vuonna 2012. 

Ääni oli pieni ja hentoinen. Hieman hätääntynyt. Nuoren naisen ääni. Hän pyysi apuani mikrosta saatuun palovammaan kaulallaan. Autoin parhaani mukaan. Vamma kuulemma sitten häipyikin!

Hän soitteli muutamia kertoja myöhemminkin. Kerran sain nähdä hänelle lapsia. Nyt heitä on jo kaksi. Vuosia kului. Vuonna 2016 kuulin hänestä taas. Minulle sanottiin, että hän alkaa tekemään samaa kuin mitä itse teen! Tuli hassu fiilis! Osaamiseni on niin harvinaislaatuista, että on ihanaa, jos törmää samanenkiseen ihmiseen

No, tapasimme ekaa kertaa 2016, mutta se jäi harmillisesti yhteen kertaan silloin. Kunnes 2017 joulukuussa puhuimme taas, ja tapasimme tammikuun lopulla 2018. Siitä alkoikin elämämme mittainen seikkailu!!

Saimme korkeammalta tehtävän, joka päihittää Star Warsin mennen tullen, ja vielä enemmän. Saimme nähdä ja kokea asioita, jotka eivät oikeasti ole olleet täällä ihmisille ennen mahdollisia. Trust me, I know what Im saying! Olimme todellisia sotureita, vastassa tuntematon pimeys. Tämä tarina on tosi, ja siitä enemmän sitten tuonnempana. Ei koskaan pidä aliarvioida pientä ihmistä. Sielujen voima on katkeamatonta, jos sen valjastaa aitoon totuuteen sekä rakkauteen. Sitä ei voita ikinä mikään. Ei edes ääretön pimeys ja mustat aukot. Sen kaiken me saimme käydä läpi. Emme pyytäneet tätä. Emme halunneet. Se Annettiin meille. Jonkun oli se tehtävä. Ja, me teimme mahdottoman mahdolliseksi.

Nainen on nimeltään Silmu. Hänellä on suurimpia kykyjä mitä olen ikinä nähnyt. Hän on saanut käsiinsä suuren lahjan. Parantamisen, joka on puhdasta. Tällaisen lahjan saaminen kuitenkin edellyttää valtavia vastoinkäymisiä, sekä tuhansia kuolemia, elävänä palamista ja satoja helvettejä. Hän kävi läpi sellaista, että kukaan muu ei siitä olisin selvinnyt. Näin sen. Hän kävi läpi paljon samaa, mitä itsekin. Sisäinen kuolema on pahinta mitä voi kohdata. Se voi jatkua jopa vuosia jollei löydä siihen avainta. Parastahan on se, että Siihen Ei ole avainta. Se nimittäin pitää takoa itse!

Nyt, toukokuun laukatessa kohti loppua, olemme valmiita, mutta väsyneitä. Emme lopettaneet silloin kun olisi ollut aika. Lopetimme vasta kun se oli viisasta, ja oikein. Teimme ihan omat, uudet säännöt. Oikeille asioille.

Silmun hoidoissa nuo puhtaat energiat ovat peräisin kaukaa. Hyvin kaukaa. Hänen omalta galaksiltaan Roseneilta. He ovat iättömän, ja äärettömän kauniin rakkauden aitoja valoja, sekä lähettiläitä. Silmu on todella ainoa, jonka annan hoitaa itseäni. Hoitoa on hankala selittää, koska vaivun aina nirvanaan, ja niin rennoksi että leijun. Hän osaa hoitaa saumattomasti sieluni haavat niin, että en edes muista niitä enää. Hänen käsissään voimistuu ja parantuu. Sitä ei tarvitse selittää. Se pitää vain kokea.

Hänen äänensä on myös tuolta kaukaa peräisin. Se kuulostaa kuin kissa keräisi silkkiä. Sekin pitää itse tulla kuulemaan. Suosittelen. Tuon mystisen äänen nimittäin nappasimme mukaamme eräältä pienemmältä tähdeltä, ja se on jo oma tarinansa. Hassua, miten vähän ihmiset viitsivät raottaa itselleen omaa selunvalojaan, taikka voimiaan? Siellä se meidän kaikkien taika on piilossa, eikä missään muualla!

Siksi näkijänä olenkin nöyrä, kun saan katsoa ja kertoa ihmisille heidän huikeita tarinoita, juuri heille itselleen. 

Voikaahan hyvin siellä blogin toisella puolella, ja nautitaan lämmöstä!

Pus.